Liiketoiminta aivojen, neurotieteen ja psykologian näkökulmasta.
Kaikki asenteet ja käyttäytyminen, sekä niiden muuttaminen, perustuvat aivojen toimintaan. Siksi aivojen ymmärtäminen on avain tehokkaaseen liiketoimintaan – oli kyse myynnistä, johtamisesta tai markkinoinnista. Mutta miten aivot toimivat, ja miten niihin voi psykologisesti vaikuttaa?
Asiakkaat, työntekijät ja aivojen evoluutio.
Ihmisaivot ovat kehittyneet vaihe vaiheelta miljoonien vuosien aikana sellaisiksi kuin ne ovat tänä päivänä. Kehityksen ensimmäinen vaihe vastasi elintärkeistä toiminnasta, kuten hengityksen, sydämen sykkeen ja perusliikkeiden ohjaamisesta, ja sen voidaan arvioida tapahtuneen noin 500 miljoonaa vuotta sitten. Seuraavien 250 miljoonan vuoden aikana aivoihin kehittyi uusia alueita, jotka mahdollistivat tunteiden kokemisen ja säätelyn sekä motivaatiokäyttäytymisen1.
Näiden kaikille eläimille ominaisiksi luonnehdittavien toimintojen päälle kehittyi aivojen uusin ja kehittynein osa, aivokuori. Aivokuori vastaa korkeamman tason kognitiivisista toiminnoista, kuten kielestä, ongelmanratkaisusta ja tiedon käsittelystä. Se on noin seitsemän miljoonan vuoden ikäinen, ja sen viimeisin merkittävä "päivitys" tapahtui noin 50 000 vuotta sitten2.
Tällä kehityshistorialla on yksi erityisen merkittävä seuraus, joka selit-tää asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden käyttäytymistä sekä sen, miksi tuon käyttäytymisen ymmärtäminen ja siihen vaikuttaminen voi olla haastavaa. Varhaisimmat, jo satoja miljoonia vuosia sitten kehittyneet aivojemme osat nimittäin osallistuvat edelleen käyttäytymisemme ohjaamiseen. Ja lisäksi ne toimivat yhä samalla logiikalla, joka silloin takasi hengissä selviämisen.
Kun aikaa miettiä seuraavaa siirtoa ei ole, se oikea reaktio pitää tulla vaistomaisesti ilman aikaavievää eri vaihtoehtojen pohtimista.
Selviytyminen edellytti nopeutta.
Elämä oli aikoinaan jatkuvaa selviytymiskamppailua. Yksilölle oli elintärkeää luokitella ärsykkeet välittömästi hyviksi tai pahoiksi. Oli välttämätöntä prosessoida valtava määrä informaatiota mahdollisimman nopeasti – mukaan lukien kaikki aistitiedot, aiemmat kokemukset, muistikuvat ja sisäiset tuntemukset. Tuolloin olit joko saalistaja tai saalistettava. Ja päätökset oli tehtävä välittömästi.
Nopean reagoinnin tarpeen vuoksi aivoilla ei ollut mahdollisuutta tarkastella kaikkea saatavilla olevaa informaatiota tai punnita huolellisesti eri vaihtoeh-toja ja todennäköisyyksiä. Sen sijaan ne erikoistuivat arvioimaan kohteen mahdollisesti muodostamaa uhkaa tai palkitsevuutta välittömästi, käytettävissä olevan tiedon pohjalta3. Mitä nopeammin aivot pystyivät reagoimaan uhkiin ja mahdollisuuksiin, sitä paremmat olivat selviytymisen edellytykset.
Vaikka elämme nyt hyvin erilaisessa maailmassa, tämä osa aivoistamme voi edelleen hyvin, ja toimii tuolla samalla logiikalla. Tämä pätee riippumatta siitä, kuinka koulutettu tai rationaaliseksi itseään pitävä ihminen on. Aivojen toiminta noudattaa samoja periaatteita jokaisella, riippumatta yksilön omasta käsityksestä tai itsetuntemuksesta.
Ihmisten käyttäytymisen ymmärtäminen pelkästään tietoisen mielen perusteella on kuin yrittäisi selittää koko maapallon toimintaa pysyttelemällä koko ajan vain Luxemburgin rajojen sisäpuolella.
Tiedostamaton tietovirta.
Aivomme käsittelevät jatkuvasti valtavia määriä tietoa eri lähteistä4 arvioidakseen mahdollisia uhkia ja palkintoja5, ennustaakseen tulevia tapahtumia sekä päättääkseen, mitä kussakin tilanteessa kannattaa tai ei kannata tehdä. Tämä informaatio voi olla peräisin joko ulkoisista aistihavainnoista tai kehon sisäisistä lähteistä, kuten muistoista ja tuntemuksista.
Valtavan informaatiomäärän vuoksi aivomme työskentelevät jatkuvasti, mutta olemme tästä prosessista tietoisia vain häviävän pieneltä osin. Suurin osa aivojen toiminnasta on täysin tietoisuutemme saavuttamattomissa. Siinä missä tietoisesti kykenemme käsittelemään noin 50 bittiä tietoa sekunnissa, tiedostamattoman mielen kapasiteetti yltää jopa 11 000 000 bittiin sekunnissa6.
Toisin sanoen, samaan aikaan kun ehdimme tietoisesti ajattelemaan numeroa 1, tiedostamaton on ehtinyt käsittelemään jo yli 220 000 numeroa. Ero on verrattavissa koko maapallon ja Luxemburgin pinta-alan väliseen eroon.
Keltaisella alueella kulkevat verkkokalvon valoa aistivien solujen aksonit, jotka välittävät näköinformaation näköaivokuorelle, missä näköaistimus syntyy.
Löydä sokea pisteesi. Kirjaimellisesti.
Tiesitkö, että sinullakin on silmässäsi sokea piste, jossa ei ole näkemiseen tarvittavia soluja. Silmässä olevien valoherkkien solujen aksonien (soluista eteenpäin informaatiota kuljettavat ”johdot”) pitää jotenkin päästä silmästä ulos, ja tuo kohta on silmäpohjassa lähellä tarkannäön aluetta (fovea). Käytännössä tämä tarkoittaa, että meillä kaikilla on tuossa kohdin näkökentässämme sokea piste, koska tuolla alueella ei ole valoa havaitsevia soluja. Suurin osa meistä ei kuitenkaan ole koskaan kuullutkaan ilmiöstä, sillä aivomme interpoloivat puuttuvan informaation saman silmän muista kohdista sekä toisesta silmästä, ja muodostavat sen perusteella kuvan. Jos et usko, kokeile asiaa itse alla olevalla testillä.
Sulje ensin oikea silmäsi, ja keskity katsomaan tiukasti vain rastin keskiosaa. Liikuta päätäsi hitaasti eteenpäin kohti kuvaruutua (tai taaksepäin jos olet hyvin lähellä sitä). Oikealla etäisyydellä musta ympyrä katoaa palatakseen takaisin, kun jatkat pääsi liikuttamista. Olet löytänyt sokean pisteen näkökentässäsi.
The Rice Wave -illuusio on optinen harha, jossa kuvioidut viivat tai täplät näyttävät liikkuvan aaltoilevasti, vaikka itse kuva on staattinen.
The Rice Wave –illuusio.
The Rice Wave -illuusio on esimerkki siitä, miten aivomme tulkitsevat näkemäänsä todellisuutta. Illuusiossa näyttäisi siltä, että kuvassa olevat elementit liikkuvat aaltoilevasti ja muuttavat suuntaansa, vaikka todellisuudessa liikettä ei ole, kuva on staattinen. Illuusio syntyy siitä, että aivomme eivät vain vastaanota aistitietoa passiivisesti, vaan pyrkivät jatkuvasti löytämään järkeviä ja tuttuja malleja silloinkin, kun todellisuus ei niitä tarjoa. Tämä esitulkitseva ja ennakoiva prosessi on yleensä tehokasta ja auttaa meitä toimimaan nopeasti, mutta se voi myös aiheuttaa virhetulkintoja. Vaikka aivot hahmottavat ympäristöä erinomaisesti, niiden tulkinta ei aina vastaa objektiivista todellisuutta.
Kumpi ruuduista on tummempi, A vai B? Katso vastaus linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=0i8ZKTyIaQc
Minkä värisiä kuvan mansikat ovat? Saat vastauksen kuvankäsittelyohjelmalla tai tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=MJBfn07gZ30.
Havainnoimme aina esiprosessoitua tulkintaa.
Aivomme siis esiprosessoivat aistihavaintoja tiedostamattamme, mikä saa meidät näkemään asioita, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Erityisen hyvin aivomme ”havaitsevat” kasvoja, ihmisen kaltaisia muotoja, sekä uhkaavia olentoja, vaikka niitä ei ympäristössä todellisuudessa olisikaan. Syy on yksinkertainen: puussa vaanivan kissapedon havaitseminen mahdollisimman nopeasti voi pelastaa yksilön hengen.
Yksinkertaisten visuaalisten ärsykkeiden lisäksi aivomme käsittelevät tiedostamattomasti myös informaatiota, jonka on oletettu edellyttävän tietoisesti keskittymistä. Esimerkiksi eräässä tällaisessa tutkimuksessa tutkijat pyysivät koehenkilöitä paneutumaan esittämiinsä kuviin samalla kun heille esitettiin muita kuvia niin nopeasti, etteivät he niitä tietoisesti havainneet. Kuvien esittämisen jälkeen ihmiset kykenivät tunnistamaan nämä esineet ja asiat ilman, että olivat niitä tietoisesti missään vaiheessa havainneet7. Ja sama toimii myös sanoilla; ihmiset kykenivät havaitsemaan erittäin nopeasti esitettyjä sanoja ilman sanojen tietoista havaitsemista8.
Jos nämä esimerkit eivät vielä riitä, pohdihan hetki näitä tuloksia: aivot kykenevät ratkaisemaan tietoisuuden ulkopuolella jopa vähennys- ja yhteenlaskuja9, ja aktivoitumaan ja tarkkailemaan puhetta, vaikka henkilö on nukutettu10. Toisin sanoen se, mistä olemme tietoisia (”Luxemburg”), ei ole lähelläkään sitä, mitä kaikkea aivomme tekevät tietämättämme.
Kuka määrää tahdin?
Tiedostamaton ei jo määritelmänsä mukaankaan ole tietoisen tarkastelun ulottuvilla. Siitä syystä emme ole lainkaan tietoisia näistä ”pinnan alla” pysyvistä syistä ja motivaatioista, ja uskomme vakaasti hallitsevamme itse itseämme. Jokainen meistä kokee olevansa itse oman subjektiivisen käyttäytymisensä herra. Mutta voivatko aivot toimia itsenäisesti, ilman meidän tietoista kontrollia ja määräysvaltaa? Nämä kysymykset ovat olleet kuuma aihe neurotieteessä viimeisten parin vuosikymmenen aikana, ja niiden äärellä työskentelee lukuisia tutkijoita11. Katsotaan muutamaa tutkimuksista hieman tarkemmin.
Eräässä tällaisessa tutkimuksessa koehenkilöt ohjeistettiin katselemaan tietokoneen näyttöä, jossa välähti satunnaisia kirjainjoukkoja puolen sekunnin välein. Tätä katsellessa heitä pyydettiin painamaan täysin itse päättämänään ajankohtana edessään olevaa painiketta samalla, kun heidän aivojensa toimintaa mitattiin. Täysin tietoinen ja vapaan tahdon alainen yksinkertainen tehtävä, vai mitä? Vielä mitä. Tutkimuksessa havaittiin, että käsien ja sormien liikkumisesta vastaavat aivojen alueet aktivoituivat peräti viisi sekuntia ennen kuin he tekivät tietoisen päätöksen painaa nappia. Aivoista mitatun tiedon perusteella tutkijat pystyivät jopa etukäteen ennustamaan, tulisiko koehenkilö käyttämään vasenta vai oikeaa kättään napin painallukseen12.
Illuusio vapaasta tahdosta.
Jos aivojemme hermosolujen aktivoitumista voidaan mitata ennen kuin tietoinen mielemme on asiasta tietoinen, olisiko näitä alueita mahdollista aktivoida aivojen ulkopuolelta esimerkiksi sähkö- tai magneettipulsseilla? Tällöin itsemme ulkopuolinen taho voisi keinotekoisesti tuottaa yksilölle illuusion vapaaehtoisesta käyttäytymisestä ilman, että tämä todellisuudessa olisi niin käyttäytynyt. Ja päinvastoin. Voisiko aivoja aktivoida myös niin, että ihminen todella käyttäytyisi jollain tavalla ilman, että hän olisi siitä itse tietoinen?
Kuvassa on meneillään transkraniaalinen magneettistimulaatiotutkimus (TMS).
Eräässä tutkimuksessa tutkijat selvittivät näitä kysymyksiä hyödyntämällä aivoja stimuloivia erikoislaitteita, jotka kykenivät aktivoimaan aivoja niiden ulkopuolelta (transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) ja tasavirtastimulaatio (tDCS)). Tutkijat aktivoivat aivojen alueita, jotka ovat vastuussa lihastoiminnan suunnittelusta, ei sen todellisesta toteuttamisesta. Stimulaation seurauksena koehenkilöillä oli tietoinen tunne käsien ja jalkojen liikkumisesta, vaikka todellisuudessa liikettä ei ollut. Stimuloimalla taas aivojen alueita, jotka kontrolloivat lihasten liikkumista, mutta eivät liikkumisen aikomusta, osallistujat ilmoittivat raajojensa pysyvän paikallaan, vaikka todellisuudessa ne liikkuivat13.
Näkymätön gorilla.
Miten sitten mitata tiedostamatonta, jos henkilöllä itsellään ei ole sen vaikutuksesta mitään tietoa? Ongelmaa havainnollistaa Simonsin ja Chabrisin vuonna 1999 tekemä valikoivan tarkkaavaisuuden tutkimus (ns. “Invisible Gorilla” -kokeilu). Kokeessa ihmisiä pyydetään katsomaan video, seuraamaan siinä esiintyviä pelaajia ja laskemaan, kuinka monta kertaa tietyt pelaajat syöttävät koripallon toisilleen. Puolessa välissä videota pelikentän poikki pelaajien keskelle kävelee rauhallisesti gorillaksi pukeutunut henkilö, joka pysähtyy, kääntyy kameraan päin ja hakkaa nyrkeillä muutaman kerran rintaansa. Tämän jälkeen hän kävelee rauhallisesti pois.
Videon katsottuaan tutkijat kysyivät ihmisiltä, kuinka monta syöttöä he laskivat, ja olivatko he nähneet gorillan. Niin uskomattomalta kuin se voi kuulostaakin, yli puolet ihmisistä eivät olleet nähneet gorillaa! Syy löytyy tietoisuuden vaatimattomasta kapasiteetista14; kognitiivinen kuormitus (syöttöjen laskeminen) oli sille liikaa.
Suosittelemme ehdottomasti katsomaan videon aiheesta: https://youtu.be/IGQmdoK_ZfY
”Ei vaikuta minuun!”
Ihmiset eivät ole tietoisia ympäristönsä vaikutuksista omaan toimintaansa. Hyvä esimerkki tästä on Englannissa ruokakaupassa tehty tutkimus, jossa myytiin saksalaista ja ranskalaista viiniä. Tutkijat soittivat kaupassa vuorotellen vastaavasti saksalaista ja ranskalaista musiikkia. Kun kaupassa soi saksalainen musiikki, asiakkaista 65 prosenttia osti saksalaista viiniä. Vastaavasti ranskalaisen musiikin soidessa 83 prosenttia valitsi ranskalaisen viinin.
Musiikin vaikutus valintoihin oli siis selkeä, mutta asiakkaiden oma käsitys tilanteesta poikkesi tästä täysin. Kun heiltä kysyttiin syytä viinin valintaan, vain 2 prosenttia mainitsi musiikin vaikuttaneen päätökseensä. Vielä senkin jälkeen, kun tutkimuksen taustat ja saadut tulokset selitettiin heille tarkasti, peräti 86 prosenttia asiakkaista oli edelleen vakuuttunut siitä, ettei musiikki ollut vaikuttanut heidän ostokäyttäytymiseensä15.
Tietoinen mieli ei yksinkertaisesti ollut tietoinen musiikin vaikutuksesta eikä siten osannut yhdistää oikeaa syy-seuraussuhdetta. Sama ilmiö toistuu joka paikassa, esimerkiksi hyvinkin rationaaliseksi toiminnaksi kuvitellussa sijoitustoiminnassa. Harva sijoittaja kysyttäessä kertoisi, että esimerkiksi säätila (auringonpaiste lisää sijoitusaktiivisuutta) tai yrityksen nimi (helposti lausuttaviin yrityksiin sijoitetaan enemmän) vaikuttavat hänen valintoihinsa. Luultavasti, vaikka faktat kerrottaisiin heille, enemmistö olisi vakuuttunut siitä, etteivät sää ja yrityksen nimen lausuttavuus vaikuta juuri häneen millään tavalla. Muihin ehkä.
Vai vaikuttaako sittenkin?
Tutkijat ovat toistaneet edellä kuvatun ilmiön useita kertoja. Esimerkiksi yhdessä tutkimusvariantissa tutkijat toivat ruokakauppaan erillisen myyntipöydän ja tekeytyneet tuote-esittelijöiksi. Kaupassa he pyysivät ohikulkevia asiakkaita maistamaan kahta erimakuista tee- ja hillovaihtoehtoa, ja valitsemaan sitten oman suosikkinsa. Heti sen jälkeen kun asiakas oli kertonut mieltymyksensä, tutkijat kertoivat antavansa heille uudestaan samaa tuotetta ja pyysivät asiakasta selittämään, miksi he pitivät tätä makua toista makua parempana. Todellisuudessa he vaihtoivat maun juuri siihen päinvastaiseen.
Hämmästyttävää kyllä, peräti 2/3 asiakkaista ei huomannut maun muuttuneen! Ja mikä vielä hämmentävämpää, asiakkaat kertoivat ja selittivät valintansa syitä ja taustoja seikkaperäisesti, vaikka heidän suussaan oleva tuote ei ollut se heidän alkuperäinen valintansa.
"Elämme aivojemme jatkuvasti meille luomassa rationaalisuuden illuusiossa."
Makuvaihtoehdot olivat varmaan kovin samanlaiset, vai mitä? Väärin! Ne olivat hyvinkin erilaiset. Makuvaihtoehdot olivat kaneliomena vs. greippi ja mango vs. anis. Ihmiset eivät todellakaan ole tietoisia käyttäytymisensä syistä ja motivaatioista16.
Linkistä pääset vastaavanlaiseen esimerkkitutkimukseen: https://www.youtube.com/watch?v=VkrrVozZR2c).
Konfabulaatio
Seuraava tutkimus alleviivaa niitä haasteita, joita kysely- ja haastattelututkimuksiin liittyy, oli sitten kyse asiakkaista, työntekijöistä tai yhteistyökumppaneista. Tutkimuksessa tutkija piti kädessään kuvia kahdesta eri henkilöstä ja pyysi koehenkilöä valitsemaan heistä omasta mielestään viehättävämmän näköisen. Kun koehenkilö valitsi kuvan, tutkija asetti kuvat kuvapuoli alaspäin pöydälle, otti huomaamatta päinvastaisen henkilön kuvan hihastaan, ja antoi tämän (väärän) kuvan koehenkilölle. Usko tai älä, melkein 2/3 koehenkilöistä ei huomannut kuvan saatuaan pitelevänsä väärää kuvaa kädessään
Tulos on toki mielenkiintoinen, mutta se ei vielä ollut tutkimuksen varsinainen tarkoitus. Kun (väärän) kuvan saamisen jälkeen koehenkilöiltä kysyttiin syytä muutama sekunti sitten tehdylle valinnalle, jokainen antoi täysin loogisen ja järkevältä kuulostavan syyn. Koehenkilöt eivät epäröineet lainkaan. Tietoinen mieli keksi (konfabuloi) syyn valinnalle lennossa, koska se ei tiennyt tapahtuman todellisia syitä17 (lisätietoa tutkimuksesta: https://www.youtube.com/watch?v=wRqyw-EwgTk).
Tämä ilmiö herättää perustavanlaatuisen kysymyksen kyselyiden ja haastatteluiden luotettavuudesta. Jos ihmiset eivät itsekään ole tietoisia siitä, mikä heidän valintoihinsa ja käyttäytymiseensä vaikuttaa, miten voimme olettaa saavamme luotettavaa tietoa kysyttäessä heidän motiivejaan ja päätöksentekonsa perusteita? Subjektiivinen tieto on parhaimmillaankin vain vajavaista ja pahimmillaan se voi johtaa vakaviin harhaluuloihin, jotka voivat tulla yrityksille erittäin kalliiksi.
Usko subjektiivisen datan paikkansapitävyyteen tulee kalliiksi!
Otetaan esimerkki vähittäiskaupasta, jossa yhteensä yli 15 000 tieteellisen tutkimustuloksen analyysin mukaan asiakkaiden subjektiivisesti ilmoittama asiakastyytyväisyys selittää subjektiivista ostoaikomusta varsin voimakkaasti (21,16 %). Toisin sanoen tyytyväiset ihmiset kertovat tulevansa uudestaan, tyytymättömät menevänsä muualle. Mutta kuten edellä havaitsimme, ihmiset ovat aika heikosti selvillä kaikista heidän käyt-täytymiseensä vaikuttavista tekijöistä. Sama ilmiö näkyy myös asiakastyytyväisyydessä: se selittää todellista objektiivista ostamista vain marginaalisesti (0,64 %). Asiakastyytyväisyydellä tavoitellaan siis reilua viidennestä uusintaostamisesta, mutta käteen jää todellisuudessa vain promilleja.
Vastaavia tuloksia löytyy kaikkialta, missä ihmisiltä, eli asiakkailta, työntekijöiltä tai yhteistyökumppaneilta kysellään syitä erilaisille käyttäytymisille (“Luxemburg”). Toisena esimerkkinä mainittakoon uusien tuotteiden lanseeraukset, joista noin 37 000 lanseerausta seuranneet tutkimuksen mukaan 52 % oli vedetty markkinoilta vuoden jälkeen, ja kolmessa vuodessa epäonnistumisprosentti oli noussut jo 84:ään. Osittain erittäin suurta epäonnistumisprosenttia selittää asiakkaiden kuunteleminen, sillä 2 618 tieteellisen tutkimustuloksen mukaan asiakkaiden ilmaisema subjektiivinen tarve selitti onnistumisesta vain olemattomat 0,6 %. Toisin sanoen muut asiat selittivät 99,4 % tuotelanseerauksen onnistumisesta. Vertailun vuoksi: tietyt tekijät selittivät onnistumista jopa 5,3 - 12,3 %.
"Aiemmin mainitun analogian tavoin maapallon toimintaa ei voi ymmärtää tutkimalla vain Luxemburgia – se tarjoaa vain kapean näkökulman kokonaisuuteen."
Asiakkaiden ja työntekijöiden mielipiteitä pitää ja kannattaa tietenkin kuunnella, mutta myynnin, markkinoinnin tai johtamisen rakentaminen niiden varaan on kuin perustaisi talon hiekalle. Se johtaa vääriin investointeihin, resurssien tuhlaukseen ja pahimmillaan kilpailuedun menettämiseen. Tärkeämpää on ymmärtää ihmisten käyttäytymiseen objektiivisesti vaikuttavia syitä ja lainalaisuuksia. Markkinan määrittävät lopulta ne toimijat, jotka ymmärtävät asiakkaiden käyttäytymistä paremmin.
Uskomuksista faktapohjaiseen tietoon…
Me Steinheidessa tarjoamme ratkaisun tässä dokumentissa kuvattuun haasteeseen hyödyntämällä ainoastaan kokeellisesti varmennettua käyttäytymistieteellistä tietoa. Lähestymistapamme antaa myös sinulle mahdollisuuden tehdä liiketoimintapäätöksiä yli 95 prosentin varmuudella. Miten tämä on mahdollista? Varmistamalla kokeellisesti, millä eri keinoilla voidaan muuttaa yli 95 ihmisen käyttäytymistä sadasta. Toimintamme ei perustu haastatteluihin tai tapaustutkimuk-siin, vaan ainoastaan menetelmiin, joiden vaikutus on empiirisesti todistettu.
…joka tuottaa tuloksia juuri teidän tilanteessanne.
Yrityksesi, sen työntekijät ja asiakkaat, sekä ympäristö jossa toimitte, ovat ainutlaatuisia. Siksi yksittäiset tutkimustulokset eivät tuota luotettavaa kokonaiskuvaa. Ja siksi tuotteemme, palvelumme ja analyysimme perustuvat yli sataan tuhanteen kokeelliseen tutkimustulokseen, joissa on selvitetty erilaisten tilanteiden, toimialojen, tuotteiden ja kontekstien vaikutusta menestymiseen ja epäonnistumiseen. Siksi tiedämme mitkä valinnat ja päätökset, niin strategiset kuin taktisetkin, tuottavat parhaan tuloksen juuri teidän tilanteessanne. Siksi jokaisen sivumme yläreunassa on vahva lupaus: Parempia tuloksia yli 95 prosentin varmuudella.
